.303 British(7.70 KK) – unohdettu patruuna

Kuvan lähde http://www.gunauction.com/buy/11468449/ammo-for-sale-hunting-shooting/rifle-ammo/box-sellier-and-bellot-303-british-full-metal-jacket

Patruuna .303 British tuli käyttöön 1880-luvulla, tarkemmin vuonna 1888 Lee-Metford kivääriin, jolla korvattiin aikaisemmat .40-50 kaliiberiset kiväärit. Kaliiberi palveli yhdistynyttä kuningaskuntaa ja sen alusmaita 70 vuoden ajan päättyen vasta 1950-luvulla 7.62x51 Nato patruunan käyttöön ottoon. Patruuna on ajalleen tyypillinen .30 kaliiberinen sotilaspatruuna. Verrokkeina voidaan käyttää muita aikakauden patruunoja 30-06spring. 7.62x54r tai 8mm Mauser. Nykyään patruunaa käytetään hirven ja peuran metsästyksessä Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tyypillisesti vanhoilla Lee-Enfield kivääreillä, toki myös muita kivääreitä on aikojen saatossa pesitetty kaliiberille.

Alkujaan patruuna oli ladattu mustallaruudilla ja 13,9 gramman kupari-nikkeli vaipoitetulla pyöreäkärkisellä luodilla. Panoksen suuruus oli 4.5 grammaa ja tällä latauksella luodille saatiin nopeutta 564 m/s.  Patruunan tyyppimerkintä Britannian asevoimissa oli Mark I. Kun mustastaruudista siirryttiin savuttomanruudin käyttöön, syntyi patruuna Mark II. Patruunan kantaan lyötiin leima C merkiksi Kordiittiruudista. Tässä vaiheessa myös luodin vaippaan tehtiin pieniä muutoksia, koska savuttomalla ruudilla lähtönopeus kasvoi, nousten 600 metriin sekunnissa. Huolimatta lähtönopeuden kasvamisesta, siirtomaista Intiasta ja Sudanista tuli raportteja riittämättömästä pysäytysvoimasta. Tähän vastattiin kehittämällä DumDum-luodit.

Dumdum luoteja kehitettiin Intiassa Dumdum-arsenaalissa, josta luodin DumDum nimi juontuu. Intiassa luodeista jätettiin kärki auki ja kotisaarella taas kehitettiin reikäpääluoteja ja kokeiltiin vaipan pitkittäisurittamista. Näitä luoteja käytettiin menestyksekkäästi alkuperäisasukkaita vastaan 1890-luvulla, kunnes kansainvälinen lainsäädäntö puuttui asiaan ja laajenevien ammusten käyttö kiellettiin. Kielto tuli voimaan vuonna Haagin sopimuksen myötä. Dumdum luotien nimikkeitä oli Mark II, joka oli periaatteessa tavallinen 13,9 gramman Mark II luoti jota oli lyhennetty lyijyn esiinsaamiseksi. Muita DumDum patruunoja olivat  Mark IV ja Mark V patruunat.

Koska hyvän pysäytysvoiman omaavat luotityypit kiellettiin, brittien kehittää uusi patruuna jalkaväelleen. Uudeksi patruunaksi tuli vuonna 1904 patruuna Mark VI, jossa oli uusi reikäpää patruuna, jonka vaippaa oli vahvistettu niin, ettei luoti enää ollut laajeneva ja näin kiellettyjen listalla. Tämä patruuna oli käytössä hetkenaikaa, mutta 1900-luvulla asetekniikassa innovaatiot seurasivat toistaan. 

Saksassa Mauser kehitti 1900-luvun alkuvuosina Spitzer-luodin, joka otettiin käyttöön Saksan armeijan 8x57IS patruunassa. Spizer tarkoittaa teräväkärkistä, eli tuolloin kehitettiin nykyaikainen luotityyppi. Terävän kärjen lisäksi luotia kevennettiin, muiden muutosten ohella.  Spitzer-luoti otettiin Britanniassa käyttöön patruuna Mark VII:ssä vuonna 1910.

Mark VII patruunan käyttöön oton myötä luodin lähtönopeus kasvoi 740 metriin sekunnissa luodin kevenemisen myötä. uusi luoti oli teräväkärkinen ja painoi 11.3 grammaa. Lähtönopeuden ja luodinmuotoilu paransivat myös lentorataa, joka on huomattavasti laakeampi. Luoti suunniteltiin kokonaan uusiksi ollen perästään huomattavasti painavampi, koska luodin kärjen materiaalina käytettiin mm bakeliittia, alumiinia tai kuitua valmistajasta riippuen. Yhteistä kuitenkin oli vaippamateriaalin vaihtuminen teräkseksi. Tämä patruunatyyppi pysyi käytössä puolivuosisataa. Ainoana muutoksena oli, toisen maailmansodan aikana kordiittiruudin vaihtuminen nitroselluloosa ruudiksi. 

Viimmeisenä patruunan kehitysaskeleena oli vielä vuonna 1938 käyttöön otettu Mark VIII, jolla haluttiin kasvattaa Vikcers-konekiväärin kantomatkaa. Tämän patruunan luotina oli torpedokärkinen lyijysydämminen 11.3 gramman luoti, jonka lähtönopeus oli 770 metriä sekunnissa. Huomattavaa on että myös suomessa kehitettiiin samoihin aikoihin luoti D166 jonka ailkuperäinen tarkoitus oli myöskin konekiväärien kantaman kansvattaminen. Patruuna Mark VII:stä oli myös valojuova versio Mark VIII G, jonka paino oli 10.95 grammaa ja lähtönopeus 722 metriä sekunnissa. Luodin kevennyksen syynä oli nähtävästi se, ettei luoti saa kasvaa liian pitkäksi, koska muutoin se muuttuu epästabiiliksi. Joidenkin lähteiden mukaan sotilaita oli kielletty ampumasta näitä patruunoita SMLE ja Nro4 mk1 kivääreistään, johtuen suuremmista pesäpaineista ja huomattavasti nopeammasta piipunkulumisesta.

Patruunalle oli sotilaspatruunalle tyypillisesti olemassa valojuovapatruunan lisäksi muita erikoispatruunoita. Patruunalle kehitettiin panssari- sytytys-, valojuova, räjähtävälläluodilla olevia patruunoita. Nämä erotettiin toisistaan luodin ja nallisauman värimerkinnöillä, sekä kantaleimoilla joista ”W” tarkoitti panssaripatruunaa (AP), ”B” oli sytystysluodilla ladattu ja ”O” oli räjähtävällä eli observation luodilla ladattu. 

Patruuna on ollut myös Suomen armeijan käytössä useissa ilmavoimiemme koneissa mm FokkerD.XXI:n konekiväärit olivat 7.70 KK pesitettyjä. Lisäksi Suomi sai talvisodassa Britannialta aseapuna 100 Vickers konekivääriä ja patruunoita. Tuntemato patruuna ei ole ollut aikaisemminkaan, vaan patruunaa käyttäviin aseisiin Heimosoturit törmäsivät aunuksen retkillään 20-luvulla ja armeijan varastoihin kaliberin aseita oli päätynyt sekalaisten hankintojen kautta.  Sodan aikana Suomeen hankittiin patruunaa ensin Englannista, mutta myöhemmin poliittisista syistä ja viimeistään Britannian julistettua suomelle sodan, Italiasta. Kotimaista patruunaa valtion tarpeisiin tuotti Valtion patruuna tehdas jo 1930 vuodesta alkaen.

Tällä hetkellä patruuna on edelleen käytössä tuhansissa kivääreissä ympärimaapallon. Tyypillisiä kivääreitä ovat Lee-Enfield nro 1 Mark III (SMLE) ja Mark 4 nro1. Lisäksi laippakantaisuudesta johtuen patruuna on suosittu kaksoisluodikoissa ja drillingeissä. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiset kiväärit ovat suosittuja keräilykohteita ja varsinkin Nro 4 mk1 kivääri on tarkan aseen maineessa.  Nykyään patruunaa lataavia tehtaita on useita. Patruunaa lataavat muun muassa Prvi Patizan, Sellier & bellot, Federal ja winchester. Aiemmin myös SAKO ja Lapua ovat patruunaa ladanneet. Hyvää tarkkuusluotia kotilataajille tekee muun muassa Sierra.

CIP piirustusten mukaan patruunan mitat ovat seuraavat:

Luodin maksimi halkaisia                         7.92mm

Hylsyn maksimi pituus                              56.44mm

Patruunan maksimi pituus                       78,11mm

Kuvan lähde CIP  http://www.cip-bobp.org/homologation/uploads/tdcc/tab-ii/tabiical-en-page74.pdf

LÄHTEET:

Hyytinen T. Arma fennica 9 Patruunat ja Kaliberit 1 s. 124, 137

Kaliberi lehti 1/2004 s. 24-25

http://www.canadiansolders.com/wepons/ammunition/303.htm .303 British

http://ballisticstudies.com 2007-2011 .303British

Tein itse ja säästin: Valjaat aseelle

Tarina alkoi jo vuosi pari sitten, raahatessani painavaa reserviläiskivääriä pitkin metsiä, linnunpyynti tarkoituksessa. Painava kun on niin tavallinen kaksipistehihnalla olkapäillä roikotettu kivääri, yhdistettynä reppuun selässä ja haulikkoon kädessä alkaa väkisellä painamaan harteita, lopputuloksena hartiajumi seuraavana iltana. Alkuperäinen ajatus oli ostaa asereppu, mutta kun köyhällä ei ole vara ostaa halpaa ja eberstocit liian kalliita siirtyi ajatus tämän syksyn aikana ampumahiihtovaljaisiin. Nehän ne olisivat hienot ja hyvät, mutta taas nettiä selatessani hinnat pyörivät 80-100 euron tietämillä. Liian kallista, kun asereppu olisi kuitenkin parempi. Pelastukseksi olisi koitunut SA-kauppa, tuolla armeijan vanhat valjaat maksavat noin 10 euroa, mutta käyntiä maalipitäjässä jossa moinen olisi ei nyt ollut, niin jäi ainoaksi vaihtoehdoksi tehdä itse.

Marssin paikalliseen kangaskauppaan, jossa myyjä täti hetken tuijotteli, kun nuorehko mies alkaa tivaamaan hihnojen hintoja ja leveyksiä. Solkiakin pitäisi saada. Hetken ihmeteltyään ja varastojaan tongittuaan ystävällinen täti, kertoi ettei hänellä nyt ole valikoimassa, kuin noin 2cm levyistä hihnaa, mutta leveämpääkin saa tilaamalla. Näinpä tilasin kaupaan 50mm leveää hihnaa ja tuohon 20mm hihnaan sopivia solkia.

Viikon odotellessani laskin ja suunnittelin miten pitkät viillekkeet ja hihnastot tarvitsisin. Itseltäni löysin jo yhdestä vanhasta projektista yli jäänyttä 25mm hihnaa, josta sopii kiväärin kiinnitykset tehdä. Viikko kului ja marssin kauppaan uudemman kerran, taasen mukava täti taas hetken töllisteli ennen kuin alkoi tapahtua. Nyt löytyin 50mm viillekettä jota otin 1,5m kapeampaa 20mm hihnaa otin 3 metriä ja solkia kahta erillaista: tavallisia repunpikasäätö solkia 2 kpl ja yksinkertaisia solkia 3kpl.

Viillekkeiden mitaksi sovittelin omille hartioille sopivat 50cm kappale, joten mittasin pikkuisen reilun metrin pätkän 50mm viillekettä. Tämän taitoin kuvassa nähtävästi V-muotoon ja ompelin kiinni, näin pääsin mahdollisimman vähiin ompeluihin, mutta mahdollisimman lujaanlopputulokseen.

Tämän jälkeen ompelin ylimmäisen kiinnityskohdan kivääriin. Tässä tavoitteenani oli saada paino jakautumaan tasaisesti, joten opelin soljen kiinnityksen vasemmanpuoleisen viillekkeen alkuun ja hihnan kiinnityksen peilikuva kohdalle oikeanpuolleiseen viillekkeeseen. Samalla viillekeiden ompelukohta suojaa vähän kantajan selkää aseen mahdollisilta teräviltä reunoilta..

Näiden jälkeen tuli aikakiinnittää pikasäädetttvät soljet viillekkeiden alapäähän.

Solkien kiinnitykset viimmeistelin taittamallaviillekkeen päätä hieman nuolenkären muotoon ja polttamalla pään, sekä taittamalla soljen nauhaa itsensä alle. Soljen kiinnitykseen käytin 25mm levyistä nauhaa.

Näiden jälkeen valjaiden viillekkeet olivatkin valmiit. Oli aika rueta mittailemaan 20mm nauhaa oikean mittaiseksi. Tässä luotin puhtaasti tuuriin, koska kiväärini ei ollut nyt käsillä, että olisin voinut mitata tarkan mitan, mutta noin 2 metriä sitä kului. Pujottelin päät solkiin siistin ne polttamalla ja ompelemalla kaksinkerroin. Tämän jälkeen mittasin nauhaston keskikohdan ja ompelin alimmaisen kiinnitys soljen samaan tyyliin, kuin yläpäähänkin paikoilleen.

Nyt valjaat olivat valmiit. Omalle työlle ei voi oikein laskea hintaa, hauskaahan tuo oli. Materiaalikuluja tuli 7,5 euroa ja vähän hihnoja jäikin vielä. Kivääri kulkee selässä mukavasti painon jakautuessa molemmille harteilla ja saa hyvin säädettyä niinkin, ettei pää hakkaa piippuun. Sen verran siistiä jälkeäkin tuli, etten itsekkään äkkiä uskoisi, että itte oon teheny ja parempipuoliskokin tuumasi, että tuollaistahan jälkehän saa kaupasta.

Aloitus: Taustaa ja tarkoitusta

Tämän blogin tarkoitus on olla purkautumis kanava ase ja militaria aiheisille ajatuksille. Tarkoituksenani on tuoda esille kohtaamiani ongelmia ja löytämiäni vastauksia ammuntaan ja aseisiin liittyen.

Olen aina ollut kiinnostunut ammunnasta, niin kauan kuin jaksan muistaa. Ensimmäisen ilmakiväärini sain ostaa kaveriltani noin seitsemän tai kahdeksan vuotiaana siitä kiinalaisestaimpparista kaikki alkoin. Sittemin harrastus syveni metsästykseen ja viimmein armaijan jälkeen reserviläislajeihin, kilpa-ammuntaan. Tällähetkellä opettelen ampumaan perinneaseilla, ja syvennyt ymmärtämään talvisodan kynnyksellä valmistuneen pystykorvan m28-30 sielunelämää. Jälleentauksesta haaveilen ja toivottavasti pääsen toteuttamaankin, mutta Perinneaseista ja jälleenlatauksesta tuonnempana.

Alla Pystykorvan jälkeä sadastametristä kymmenellä laukauksella, makuulta hihnatuelta. Patruunana Sako range 8g tehdaspatruuna

Mitä muuta sitten touhuan pyssyjen kanssa, kilpailen reserviläislajeissa, jossa Reserviläisliiton mestaruuskisoissakin kävin taitojani punnitsemassa, kohtuullisella menestyksellä, tyhjin kourin ei kotiin tultu. Tässä blogissa pääsette myös seuraamaan ampumarata käyntejäni, kirjoittelen retkistä kuulumisia, kunhan metsästyskausi on ohi ja radoille taas joutaa.

Aseista tietoa etsiessäni olen huomannut, että sitä on vaikea löytää yhdestä paikasta, niinpä tämän blogin tärkein tehtävä onkin toimia koontipaikkana, johon laitan linkkejä, kirjojen nimiä niistä asioista, joista tietoa kulloinkin etsin. Esimerkiksi suomalaista sotilasaseista on haastaavaa löytää tietoa intternetistä, muttapalokankaan kirjoista ja sivulta http://www.mosinnagant.net/ löytyy todella kattavasti tietoa yhdestä paikasta, kunhan vain englannin kieli taittuu.

Aseiden lisäksi kiinnostukseni kohdistuu jonkinasteiseen militarian keräilyyn, suomalaiset pistimet 1900-luvulta ja Brittien toisen maailmansodan varusteet ovat kiinnostukseni kohteena. ja myöskin kun pohjanmaan poikia olen niin Suojeluskuntien historia, merkit ja varusteet ovat listalla mukana. Vanhojen tavaroiden lisäksi tarkoituksenani on myös kirjoitella ylös omia kokemuksia uusista varusteista mitä pääsen kokeilemaan.