Aseharrastajan arkisto: .303 British(7.70 KK)

Kuvan lähde http://www.gunauction.com/buy/11468449/ammo-for-sale-hunting-shooting/rifle-ammo/box-sellier-and-bellot-303-british-full-metal-jacket

Patruuna .303 British tuli käyttöön 1880-luvulla, tarkemmin vuonna 1888 Lee-Metford kivääriin, jolla korvattiin aikaisemmat .40-50 kaliiberiset kiväärit. Kaliiberi palveli yhdistynyttä kuningaskuntaa ja sen alusmaita 70 vuoden ajan päättyen vasta 1950-luvulla 7.62x51 Nato patruunan käyttöön ottoon. Patruuna on ajalleen tyypillinen .30 kaliiberinen sotilaspatruuna. Verrokkeina voidaan käyttää muita aikakauden patruunoja 30-06spring. 7.62x54r tai 8mm Mauser. Nykyään patruunaa käytetään hirven ja peuran metsästyksessä Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tyypillisesti vanhoilla Lee-Enfield kivääreillä, toki myös muita kivääreitä on aikojen saatossa pesitetty kaliiberille.

Alkujaan patruuna oli ladattu mustallaruudilla ja 13,9 gramman kupari-nikkeli vaipoitetulla pyöreäkärkisellä luodilla. Panoksen suuruus oli 4.5 grammaa ja tällä latauksella luodille saatiin nopeutta 564 m/s. Patruunan tyyppimerkintä Britannian asevoimissa oli Mark I. Kun mustastaruudista siirryttiin savuttomanruudin käyttöön, syntyi patruuna Mark II. Patruunan kantaan lyötiin leima C merkiksi Kordiittiruudista. Tässä vaiheessa myös luodin vaippaan tehtiin pieniä muutoksia, koska savuttomalla ruudilla lähtönopeus kasvoi, nousten 600 metriin sekunnissa. Huolimatta lähtönopeuden kasvamisesta, siirtomaista Intiasta ja Sudanista tuli raportteja riittämättömästä pysäytysvoimasta. Tähän vastattiin kehittämällä DumDum-luodit.

Dumdum luoteja kehitettiin Intiassa Dumdum-arsenaalissa, josta luodin DumDum nimi juontuu. Intiassa luodeista jätettiin kärki auki ja kotisaarella taas kehitettiin reikäpääluoteja ja kokeiltiin vaipan pitkittäisurittamista. Näitä luoteja käytettiin menestyksekkäästi alkuperäisasukkaita vastaan 1890-luvulla, kunnes kansainvälinen lainsäädäntö puuttui asiaan ja laajenevien ammusten käyttö kiellettiin. Kielto tuli voimaan vuonna Haagin sopimuksen myötä. Dumdum luotien nimikkeitä oli Mark II, joka oli periaatteessa tavallinen 13,9 gramman Mark II luoti jota oli lyhennetty lyijyn esiinsaamiseksi. Muita DumDum patruunoja olivat Mark IV ja Mark V patruunat.

Koska hyvän pysäytysvoiman omaavat luotityypit kiellettiin, brittien kehittää uusi patruuna jalkaväelleen. Uudeksi patruunaksi tuli vuonna 1904 patruuna Mark VI, jossa oli uusi reikäpää patruuna, jonka vaippaa oli vahvistettu niin, ettei luoti enää ollut laajeneva ja näin kiellettyjen listalla. Tämä patruuna oli käytössä hetkenaikaa, mutta 1900-luvulla asetekniikassa innovaatiot seurasivat toistaan.

Saksassa Mauser kehitti 1900-luvun alkuvuosina Spitzer-luodin, joka otettiin käyttöön Saksan armeijan 8x57IS patruunassa. Spizer tarkoittaa teräväkärkistä, eli tuolloin kehitettiin nykyaikainen luotityyppi. Terävän kärjen lisäksi luotia kevennettiin, muiden muutosten ohella. Spitzer-luoti otettiin Britanniassa käyttöön patruuna Mark VII:ssä vuonna 1910.

Mark VII patruunan käyttöön oton myötä luodin lähtönopeus kasvoi 740 metriin sekunnissa luodin kevenemisen myötä. uusi luoti oli teräväkärkinen ja painoi 11.3 grammaa. Lähtönopeuden ja luodinmuotoilu paransivat myös lentorataa, joka on huomattavasti laakeampi. Luoti suunniteltiin kokonaan uusiksi ollen perästään huomattavasti painavampi, koska luodin kärjen materiaalina käytettiin mm bakeliittia, alumiinia tai kuitua valmistajasta riippuen. Yhteistä kuitenkin oli vaippamateriaalin vaihtuminen teräkseksi. Tämä patruunatyyppi pysyi käytössä puolivuosisataa. Ainoana muutoksena oli, toisen maailmansodan aikana kordiittiruudin vaihtuminen nitroselluloosa ruudiksi.

Viimmeisenä patruunan kehitysaskeleena oli vielä vuonna 1938 käyttöön otettu Mark VIII, jolla haluttiin kasvattaa Vikcers-konekiväärin kantomatkaa. Tämän patruunan luotina oli torpedokärkinen lyijysydämminen 11.3 gramman luoti, jonka lähtönopeus oli 770 metriä sekunnissa. Huomattavaa on että myös suomessa kehitettiiin samoihin aikoihin luoti D166 jonka ailkuperäinen tarkoitus oli myöskin konekiväärien kantaman kansvattaminen. Patruuna Mark VII:stä oli myös valojuova versio Mark VIII G, jonka paino oli 10.95 grammaa ja lähtönopeus 722 metriä sekunnissa. Luodin kevennyksen syynä oli nähtävästi se, ettei luoti saa kasvaa liian pitkäksi, koska muutoin se muuttuu epästabiiliksi. Joidenkin lähteiden mukaan sotilaita oli kielletty ampumasta näitä patruunoita SMLE ja Nro4 mk1 kivääreistään, johtuen suuremmista pesäpaineista ja huomattavasti nopeammasta piipunkulumisesta.

Patruunalle oli sotilaspatruunalle tyypillisesti olemassa valojuovapatruunan lisäksi muita erikoispatruunoita. Patruunalle kehitettiin panssari- sytytys-, valojuova, räjähtävälläluodilla olevia patruunoita. Nämä erotettiin toisistaan luodin ja nallisauman värimerkinnöillä, sekä kantaleimoilla joista ”W” tarkoitti panssaripatruunaa (AP), ”B” oli sytystysluodilla ladattu ja ”O” oli räjähtävällä eli observation luodilla ladattu.

Patruuna on ollut myös Suomen armeijan käytössä useissa ilmavoimiemme koneissa mm FokkerD.XXI:n konekiväärit olivat 7.70 KK pesitettyjä. Lisäksi Suomi sai talvisodassa Britannialta aseapuna 100 Vickers konekivääriä ja patruunoita. Tuntemato patruuna ei ole ollut aikaisemminkaan, vaan patruunaa käyttäviin aseisiin Heimosoturit törmäsivät aunuksen retkillään 20-luvulla ja armeijan varastoihin kaliberin aseita oli päätynyt sekalaisten hankintojen kautta. Sodan aikana Suomeen hankittiin patruunaa ensin Englannista, mutta myöhemmin poliittisista syistä ja viimeistään Britannian julistettua suomelle sodan, Italiasta. Kotimaista patruunaa valtion tarpeisiin tuotti Valtion patruuna tehdas jo 1930 vuodesta alkaen.

Tällä hetkellä patruuna on edelleen käytössä tuhansissa kivääreissä ympärimaapallon. Tyypillisiä kivääreitä ovat Lee-Enfield nro 1 Mark III (SMLE) ja Mark 4 nro1. Lisäksi laippakantaisuudesta johtuen patruuna on suosittu kaksoisluodikoissa ja drillingeissä. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiset kiväärit ovat suosittuja keräilykohteita ja varsinkin Nro 4 mk1 kivääri on tarkan aseen maineessa. Nykyään patruunaa lataavia tehtaita on useita. Patruunaa lataavat muun muassa Prvi Patizan, Sellier & bellot, Federal ja winchester. Aiemmin myös SAKO ja Lapua ovat patruunaa ladanneet. Hyvää tarkkuusluotia kotilataajille tekee muun muassa Sierra.

CIP piirustusten mukaan patruunan mitat ovat seuraavat:

Luodin maksimi halkaisia 7.92mm

Hylsyn maksimi pituus 56.44mm

Patruunan maksimi pituus 78,11mm